Työelämän tukemisen muodot ja millaista tukea työelämä toivoo??

Näkökulmia työelämäyhteistyöhön

Haastattele ainakin yhtä työelämän edustajaa ja vastaa seuraaviin kysymyksiin haastattelun, omien kokemustesi ja osaamisesi pohjalta. Vastaukset kirjataan kysymysten alle. Voitte halutessanne jatkaa toisen jo kirjoittamaa tekstiä tai kirjoittaa kokonaan oman kappaleen.

Tavoitteena on muokata kuhunkin kysymykseen yhtenäinen teksti niin, että haastattelemienne työelämänedustajien näkemys ja oma näkemyksenne tulee esiin. Tässä vaiheessa on tavoitteena yhtenäinen teksti yksittäisten kokemusten sijaan. Miettikää myös onko eroa nuorten tutkintoon johtavan koulutuksen, aikuiskoulutuksen, ohjaavan ja valmistavan koulutusen tai valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen kesken. Jos on, kirjatkaa mitä.

 

Mitä tarkoitetaan työelämällä, silloin kun puhutaan työelämän tukemisesta ohjaustyössä?

Työelämällä tarkoitetaan sitä paikkaa missä opiskelija oppii oman alan asioita työtä tehden ja toisaalta paikkaa jossa toimimista varten halutaan hankkia pätevyys koulutuksen kautta. Työelämää voidaan tukea monin eri tavoin, kuten kertomalla keskeisistä ammattiin opiskelemisen tavoitteista ja tavoista sekä ohjausmenetelmistä,  lähtökohtana on kuitenkin aina opiskelija. Otetaan huomioon opiskelijan henkilökohtaiset / opintojakson tavoitteet. Työelämän kanssa voidaan suunnitella yhdessä opiskelijan työtehtäviä ja myös täydentää niitä mahdollisesti kirjallisilla tehtävillä. Työssäoppimisesta vastaava opettaja sopii useampia käyntejä työpaikalle ja mahdollisesti ohjaa opiskelijaa myös työpaikalla.

Työelämä on ympäristö, jossa opiskelija näkee, kokee ja oppii tehtäviä aidosti ja käytännönläheisesti. Koulussa opitaan avaintaidot, mutta vasta työelämä muovaa tekijänsä.

Valmentavassa koulutuksessa työelämää ovat ne paikat, joissa käytännön työtehtävien kautta tutustutaan mahdolliseen tulevaan ammattiin ja sen vaatimuksiin.

En ymmärrä kysymystä. Munkkilatinaa, jota työelämä ei ymmärrä!

Ketkä tekevät yhteistyötä silloin kun puhutaan työelämän tukemisesta? Mitkä ovat yhteistyön tasot? Kuka tukee ja ketä?

Yhteistyötä tehdään kaikkien niiden sidosryhmien kanssa silloin kun se on opiskelijan etu. ( esim sosiaalitoimi, huoltajat, työpaikka, oppilaitos yms...). Yhteistyötä täytyy tehdä jo ennen työssäoppimista, työssäoppimisen aikana ja loppupuolella (näytöt), myös työssäoppimisen jälkeen tehdään usein yhteistyötä. Hyvistä työssäoppimispaikoista kannattaa pitää kiinni. Kaikki sidosryhmät voivat tukea toinen toistaan yhteisten tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseksi. 

Aikuisten opiskelijoiden kohdalla yhteistyö keskittyy lähinnä oppilaitoksen, työpaikan ja opiskelijan välille. Työelämän tukemisessa oppilaitoksen työssäoppimista ohjaavan opettajan merkitys on suuri. Hän voi tarjota omaa ohjauksellista tukeaan työelämässä opiskelijaa ohjaaville henkilöille.

En tiedä! Edelleen munkkilatinaa...

Miten opettajan antama ohjaus tukee työpaikkaohjaajan antamaa ohjausta? Eroavatko ne toisistaan?

Kun sovitaan yhdessä työpaikkaohjaajan ja opiskelijan kanssa yhteistyössä tavoitteet ja todetaan tarve niin yleensä silloin ongelmia ei ole. Siis kun puhutaan asiasta yhteisellä kielellä. Pitää kuunnella kaikkia osapuolia ja yhdessä sopimalla esim ohjauksen laadusta ja määrästä päästään hyvään lopputulokseen. Toki myös molempien henkilkökohtainen persoona saa näkyä ohjauksessa kuitenkin niin että myös ohjaus on tavoitteellista. On tärkeää että työpaikkaohjaaja ja opettaja "soutavat venettä" (tai mieluummin ohjaavat opiskelijaa soutamaan itse) samaan suuntaan ja molemmilla on sama käsitys veneen suunnasta eli kaikilla opiskelijaa ohjaavilla tulisi olla sama käsitys siitä mitkä tavoitteet opiskelijan opintoja määrittävät. Opettajalla on ohjauksessa pedagoginen ote ja hänen huolehtii siitä, että opintojen tavoitteet täyttyvät.
 

Opettajan ohjaus valmistaa opiskelijaa työelämään, antaa perustiedot ja -taidot ammatin tekemiseen. Työelämä näyttää, mitä työ käytännössä on. Opettajalta saa teoreettisen tiedon ja myös työelämän pelisäännöt, joita työpaikalla toteutetaan käytännössä.

Valmentavassa koulutuksessa opettaja tuntee opiskelijan vahvuudet ja tuen tarpeet. Tämän vuoksi varsinkin työelämäjakson alkuvaiheessa opettajan rooli sopivien työtehtävien ja ohjauksen määrän suunnittelussa on keskeinen. Työpaikkaohjaaja on alan ammattilainen. Yhteistyö ja yhteinen suunnittelu on näin ollen välttämätöntä.

En tiedä, miten opettaja ohjaa, mutta koulun antamat valmiudet työhön eivät ole riittävät.

Mitkä ovat opettajan ja työelämän yhteistyön tavoitteet ohjaukseen liittyen ja millä keinoilla tavoitteita saavutetaan?

Tavoitteena ohjata opiskelijaa toimimaan työelämässä, niin kuin työelämässä toimitaan; oppia tekemään työtehtäviä ja saavuttaa asetetut tavoitteet ja yleensä myös ammatillinen pätevyys. Luoda oppimiselle tila ja mahdollisuus. Yhteistyöllä pyritään työvaltaisella oppimismenetelmällä saavuttamaan tavoittet. Tavoitteena on myös tutustuttaa osapuolet toisiinsa, saada tietoa opiskelijasta. Tärkeää kaikkien osapuolien sitoutuminen.

Työelämävalmiuksien parantaminen on yhteinen tavoite. Opiskelijoille pitää antaa paremmat tiedot siitä, mitä työelämä vaatii…

Se, joka on keksinyt nämä kysymykset, on vieraantunut pahasti työelämästä...

Ohjauksen täytyy tulla työpaikalta, opettaja on ulkopuolinen työpaikan asioihin liittyen. Opettajat ohjatkoon koulussa, työpaikka hoitaa työssäoppimisen ohjauksen. Opettaja ei pysty ohjaamaan työpaikalla, ellei hän tule itse ensin perehtymään työpaikan olosuhteisiin.  Yleensäkin, jos ihminen menee töihin, työpaikan pitää huolehtia perehdytyksestä.

Mitä esteitä yhteistyössä kohdataan ja miten niihin voidaan vastata?

Yhteistyön ongelmiksi voivat nousta opiskelijasta lähtevät haasteet, kuten esimerkiksi työaikojen noudattamattomuus tai häiriökäyttäytyminen työpaikalla. Lisäksi esteiksi voivat muodostua erilaiset näkemykset toimintatavoista tai  työskentelytavoista. Asiat selvinnevät yhteisillä keskusteluilla ja näkemysten jakamisella. Yhteisten toimintatapojen auki purkamisella ja epäselvyyksien poistamisella. Myös työpaikalla pitää olla selkeä suunitelma opiskelijan ohjaamiseksi.

Yhteisen ajan löytäminen tapaamisille on usein hankalaa. Yrittäjät/ työntekijät ovat yleensä kiireisiä pyörittäessään arkirutiineita työpaikoilla. He eivät usein koe tarpeeelliseksi käyttää paljoa aikaa asioiden käsittelyyn. Työelämän ja opettajan tietotaito usein eri tasolla, mikä saattaa aiheuttaa ristiriitaisia tilanteita. Este voi olla myös se, ettei yhteisiä pelisääntöjä noudateta, kemiat eivät toimi tai itse tarkoitus unohtuu. Opettaja on arvioinnin ammattilainen. Joskus työelämän edustajat eivät kykene suorittamaan asianmukaista arviointia.

Osapuolet eivät tunne toistensa toimintatapoja.Tarvitaan perehdyttämistä puolin ja toisin; esim. vieraillaan ja haastatellaan, opettajan olisi syytä myös tulla työpaikalle katsomaan asian kannalta oleelliset seikat. Soittaminenkin käy, mutta mieluiten aina paikan päälle käymään.

Millaista tukea työelämä toivoo oppilaitoksen edustajalta tässä yhteisessä työssä?

Säännöllistä yhteydenpitoa. Yhteydenpidossa huomioitava työelämän aikataulut ja esim. ns. sesonkikiireet.Ohjausta opiskelijan kanssa toimimiseen (monissa työpaikoissa opiskelijoita on ollut ohjattavana paljon ja ohjaus sujuu jo "rutiinilla"; ehkä välillä myös aiheellista tarkistaa noita rutiineja..). Oltava saatavilla tarvittaessa. Enemmän siirrettävä tietoa opiskelijan taustasta esim. erityisen tuen tarpeet, luonne (miten opiskelijaa kannattaa lähestyä esim. ongelmatilanteissa), oppimistyyli jne.

Opiskelijan pitää saada työelämän vaatimuksista ja työnantajien odotuksista parempaa tietoa. Työharjoittelua tulisi olla paljon lisää (alasta riippuen, mutta ei missään ole liikaa). Vastavalmistuneet ovat harvoin valmiita työelämään. Saksan systeemi on hyvä, jossa oman alan työharjoittelua tehdään paljon enemmän kuin Suomessa.

Mitä, millaista osaamista työelämäyhteistyö ja työelämän tukeminen edellyttää opettajalta?

Ajantasalla pysymistä (opettajan työssäoppimis/ työelämäjaksot ovat hyviä). Kiinnostuneisuutta alaa kohtaan. Työelämän haasteiden ja rutiinijen tuntemista. Vuorovaikutustaitoja. Opettajan pitäisi opetuksessa jo valmentaa opiskelijoita siihen, että työelämässä ei tehdä töitä ryhmänä, vaan opiskelijalla tulisi olla valmiuksia tehdä työtä itsenäisesti ja omata ongelmanratkaisutaitoja. Opettajalta vaaditaan myös joustavuutta ja rohkeutta tarttua asioihin.

Opettajalta vaaditaan ennen kaikkea työelämän tuntemusta, opettajien tulisi olla työelämässä enemmän (alalla, joihin opiskelijat ovat valmistumassa). Ongelma on, jos opettaja ei ole ollut pitkään aikaan alan töissä. Opettajan työelämäosaamista tulisi pitää enemmän ja kaikin keinoin ajan tasalla. Koulussa ei välttämättä ymmärretä, millaiset nämä työelämän vaatimukset tänä päivänä ovat.